Miten onkaan käynyt Vaajakosken?

Palokan senioritalo kohoaa aivan vanhan keskustan ydinkorttelin viereen. Kortteli sisältää niin omistusasuntoja kuin vuokra-asuntojakin. Talojen yhteyteen sijoittuu myös hoivapalveluja. Kaupungin kaavoitusohjelmassa 2016-2018 on suunniteltu senioriasumista myös Vaajakoskelle. Kuva: Marjo Pakka.

Vuosi 2016 on lopuillaan. Lajinsa viimeisen maalaiskunnan sulautumisesta keskuskaupunkiin tulee kuluneeksi seitsemän vuotta. Kuntaliitoksessa Jyväskylä sai valtavat maa-alueet, mikä on mahdollistanut kaupungin nopean väestömäärän kasvun. Jotta vetovoimaan on kyetty vastaamaan, on se vaatinut resursseja ja ripeää kaavoitusta. Jyväskylä kasvaa etelään, pohjoiseen ja itään. Vanhan maalaiskunnan keskustaajamista eniten on voittanut Palokka. Tikkakosken väestöennuste on hiipuva. Mutta miten onkaan käynyt Vaajakosken? 

Kaupunkirakenteellisesti Vaajakosken sijainti on ihanteellinen. Idästä päin saavuttaessa se on ensimmäinen merkki Jyväskylään saapumisesta. Jääkausi on kuitenkin jättänyt Vaajakoskelle omat haasteensa. Taajama on jouduttu toteuttamaan harjujen kainaloon ja mäkinen maasto on hankaloittanut tiestön ja yhteyksien rakentamista kylien välillä. Oman rasitteensa on tuonut myös maankäytön historia. SOK omisti laajat maa-alueet ja piti niitä hallussaan. Monopoliasemastaan se kykeni säätelemään maankäyttöä. Nihkeä myyntipolitiikka johti lopulta Vaajakosken keskustan hitaaseen kehittymiseen, sillä aina 1980-luvulle saakka maalaiskunta kaavoitti vain niitä maa-alueita, jotka se itse omisti. Asuinalueiden kaavoitus perustui 1960-luvulta lähtien pääasiassa vanhan Vaajakoskentien varteen, kunnes 1970-luvulla moottoritie jakoi Jyskän kahtia ja pirstoi Vaajakosken aluetta entisestään.

Haasteet eivät ole helpottaneet 2010-luvullakaan. Vaajakosken kehittämisen keskeinen kysymys on sen keskustan sijainti. Ns. ”vanhan keskustan” korttelirakenne on epäselvä. Perinteisen torin puuttuminen lisää vaikutelmaa, että ydinkeskustan sijaintia on ollut vaikea mieltää. Kun vanha S-Market purettiin ja se siirtyi alas, lähemmäksi radan vartta, kauppakeskustan rakenne hajosi lopullisesti. Tilanne lienee toivottavasti vain väliaikainen, sillä kaupungin kaavoituskatsaus 2016-2018 osoittaa, että Vaajakosken kaupunkirakenteen eheyttämiseksi on lukuisia suunnitelmia vireillä.

Keskeisimpiä hankkeita vanhan ydinkeskustan kehittämiseksi ovat Savonmäentie 1 ja 3 kaavat. Tavoitteena on kehittää kiinteistöjä ja asumista arkkitehtuurikilpailun voittaneen työn mukaisesti. Ydinkeskustaan odotetaan myös uutta K-Marketia. Kaavan yhteyteen on suunniteltu senioriasumista. Harjutien ympäristöön kaavaillaan asuin – ja palvelurakentamista.

Vaajakosken keskustan kehittyminen pitkällä tähtäimellä linkittyy Valtatie 4:n suunnitelmiin. Tie rakennetaan Kanavuoren ja Haapalahden välille ja se kulkee Varassaaren kautta. Nykyinen valtatie ohjautuu vanhan ydinkeskustan tuntumaan ja liikenne pakkautuu Vaajakosken liikenneympyrään aiheuttaen ruuhka-aikoina vaikean pullonkaulan. Toteutuessaan suunnitelma muodostaa yhtenäisen valtatien ja jättää tilaa Vaajakosken sisäisen liikenteen kehittämiselle, asuntokaavoitukselle ja liike-elämän mahdollisuuksille. Tulevaisuudessa näemme kaupunkirakenteellisesti yhtenäisemmän Vaajakosken, jossa julkiset palvelut ja elinkeinoelämä tukevat toisiaan.

Haasteistaan huolimatta Vaajakoski on pärjännyt kaavoituskisassa hyvin. Itä on yksi Jyväskylän pääkasvuilmansuunnista, mikä näkyy runsaana omakotikaavoituksena. Vaajakoski houkuttelee perheitä. Palvelutarpeen lisääntyessä myös keskeneräisten kaavoitushankkeiden aloittaminen ja loppuun saattaminen olisi hoidettava kuntoon. Lähestyvissä kuntavaaleissa sopiikin odottaa, että vaajakoskelaiset ehdokkaat tuntevat alueensa kaavoitustilanteen. Investointi – ja kaavoitusohjelmassa on paljon puolustettavaa.

Marjo Pakka

Kirjoittaja on Kokoomuksen Naisten Liiton varapuheenjohtaja, Kokoomuksen valtuustoryhmän ja kaupunkirakennelautakunnan jäsen. marjo.pakka@jkl.fi

Valtuustoaloite: Maauimala Jyväskylään

          Olen jättänyt valtuustokokouksessa 3.10.2016 alla olevan valtuustoaloitteen.

Kuva Helsingin Kumpulan maauimalasta.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

MAAUIMALA JYVÄSKYLÄÄN

Suomessa on maauimaloita mm. Lahdessa, Porissa, Turussa, Hyvinkäällä ja Helsingissä. Jyväskylä tunnetaan liikunta – ja kilpaurheilukaupunkina. Liikuntapaikkojen kirjo on monipuolinen ja urheiluseuratoiminta erittäin aktiivista. Kaupungistamme kuitenkin puuttuu maauimala.  

Maauimala lisäisi uimaharrastuksen suosiota ja palvelisi myös koululaisryhmien uimaopetusta. Maauimalat ovat erittäin suosittuja liikuntapaikkakohteita kesäisin ja osassa maauimaloista on myös talvisin avantouintimahdollisuus. Jyväskylässä sijaitseva maauimala houkuttelisi kävijöitä maakunnasta ja sen rajojen ulkopuoleltakin. Näin ollen se olisi merkittävä vetovoimatekijä ja lähimatkailukohde. Todettakoon myös, että Jyväskylän uimarannoilta puuttuu korkea ulkohyppytorni, joka olisi hyvä toteuttaa maauimalan yhteyteen.  

Kaavoituksella halutaan edistää viihtyisiä ja terveyttä tukevia ulkotiloja. Jyväskylässä hyviä esimerkkejä uudenlaisesta kaupunkisuunnittelusta ovat ns. Kehä Vihreä - projekti ja lähiliikuntapaikkaohjelma. Maauimalan tulisi sijaita helposti saavutettavissa, toimivien liikenneyhteyksien varrella. Mahdollinen sijaintipaikka maauimalalle voisi olla ns. Kasinonmäen alue, jonka läheisyydessä sijaitsee myös suosittu Viitaniemen uimaranta. Kyseeseen voisi tulla myös Palokassa sijaitseva vapaa, kaupungin omistuksessa oleva julkisten toimintojen tontti, joka sijaitsee Terran vieressä. Kolmas mahdollinen sijaintipaikka voisi olla Mattilanniemessä yliopistorakennusten ja Jyväsjärven välissä. Alue on nykyisin puistona ja viherkentillä harrastetaan erilaisia liikuntalajeja kesäisin. Viimeisin vaihtoehto lienee kannatettavin, sillä Jyväsjärven ympäristö on jo nyt suosittua liikunta - ja ulkoilualuetta. Alue sijaitsee erinomaisten liikenneyhteyksien varrella ja on helposti tavoitettavissa myös julkisella liikenteellä.  

Maauimala olisi iso investointi Jyväskylän kaupungille, mutta se maksaisi itsensä takaisin. Maauimalan suunnittelussa olisi hyvä etsiä myös erilaisia yhteistyömalleja elinkeinoelämän kanssa. Esimerkiksi yleinen sauna, jonka rakentaminen Jyväskylään on ollut runsaasti esillä mm. mediassa, voisi sijaita maauimalan yhteydessä.  

Esitän, että Jyväskylän kaupunki selvittää mahdollisuuden rakentaa maauimala joko tässä aloitteessa esitetyille tonteille tai muualle kaupungin alueelle. Selvityksessä tulisi tutkia myös eri yhteistyömahdollisuudet elinkeinoelämän ja urheiluseurojen kanssa.

 

Marjo Pakka

Kokoomuksen valtuustoryhmä

Katujen korjausvelka käy kukkarolle

Muutin Jyväskylään opiskelemaan vuonna 1999. Silmiini pisti useassa kaupungin kolkassa auki rehottaneet risteykset ja katujen pientareet. Autojonot matelivat ja liikenne ohjautui kiertoteitä pitkin eteenpäin.

Lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin tilanne ei ole juurikaan erilainen. Vuoden 2009 kuntaliitoksessa kaupunki sai rasitteekseen maalaiskunnan kehnon katuverkoston. Korjausinvestoinneissa olemme etusijalle asettaneet päiväkodit, koulut ja vanhainkodit. Tämä on ollut selkeä ja oikea arvovalinta. Nyt olemme kuitenkin katuverkoston kunnon ja sen korjausvelan suhteen tulleet hälyttävään pisteeseen. Korjattavaa alkaa olla enemmän kuin vuosittaisilla määrärahoilla kykenemme kuromaan sitä umpeen.

Kaduilla on optimikuntotaso. Se on sovittu taso, jolle kuntotila voi laskea ilman, että syntyy korjausvelkaa. Kun kadun kunto putoaa alle optimitason, korjausvelka alkaa kertyä. Tehokkain keino ehkäistä korjausvelan kertymistä on kadun pinnassa ilmenevien päällystevaurioiden varhainen korjaaminen. Se on myös edullisinta. Mitä syvemmälle rakenteiden korjauksissa joudutaan menemään, sen kalliimmaksi remontit tulevat. Oikeanlainen ja oikea-aikainen kunnossapito hidastaa väylien vakavampaa vaurioitumista ja kulumista.

Jyväskylän katuverkostosta 8% on joko erittäin huonossa tai huonossa kunnossa (Kuntaliiton kuntoluokitus). Korjausvelan suuruus on tällä hetkellä 11,6 m€. Tuolla summalla saavutettaisiin usealla kadulla optimitaso, mikä tarkoittaisi kuitenkin vain korjausvelan kasvun pysäyttämistä. Jos haluaisimme kaupungin kadut 100%:een kuntoon, maksaisi se 44,4 m€.

 

Tämän hetkisillä määrärahoilla korjausvelka kasvaa vuosittain 3,9 m€. Kun rahoitus laahaa vuodesta toiseen, kasvaa vuosittainen korjausvelka 6,1 m€:oon vuoteen 2020 mennessä. Lautakunnassa luottamushenkilöt esittävät erilaisten, eri palvelualueiden pienempien investointien lykkäämistä, jotta niihin varattu raha voitaisiin siirtää katujen saneeraukseen. Ajatus on arkijärjellä ajatellen kannatettava, mutta laajemmassa kuvassa varsin hyödytön. Esimerkiksi 500 000 eurolla saadaan remontoitua huonokuntoista katua muutaman sadan metrin verran. Valtuutettujen tulisi kohdistaa energiansa nyt siihen, miten ja millaisella aikataululla katuverkoston rapistuminen saadaan hallintaan.

 

Rikkinäiset kadut käyvät kuluttajan hermolle. Kun väyläverkko menee riittävän huonoon kuntoon, alkaa kadun rakenteiden liikkuminen rikkoa vesijohtoja, viemäreitä ja kaapeleita. Onnettomuuksien lisääntyessä kaupungin vahingonkorvausten määrä kasvaa. Kun heikkokuntoisia katuosuuksia halutaan kiertää, ihmiset siirtyvät käyttämään tonttikatuja, joiden rakenteet ja pinnoitteet eivät kestä suuria liikennevirtoja. Pienestä alkanut katuvaurio kasvaa kankkulan kaivoksi, joka käy kaupungin ja kansalaisen kukkarolle.

 

Marjo Pakka

 

Kirjoittaja on kaupunkirakennelautakunnan jäsen ja Kokoomuksen Naisten Liiton varapuheenjohtaja. marjo.pakka@jkl.fi.