Miksi Vaajakoski jäi ilman avovankilaa?

Laukaan avovankilan elinkaari on tullut tiensä päähän.
Valtio haluaa keskittää vankilat kasvukeskuksiin. Siksi
avovankilalle etsitään uutta paikkaa Jyväskylästä.

Tourulan avovankilahankkeen kaltaista NIMBY-ilmiötä (”ei minun takapihalleni”) ei ole valtuustokauden aikana nähty. Aiheeseen liittyvät kaupunkipelot ja niiden käsittely mediassa synnyttävät uutta pelkoa. Vankilakeskusteluun on liittynyt myös paljon sellaisia näkökulmia, joihin kansalaiset toivoisivat ratkaisuja, mutta joihin esimerkiksi kaupunkirakennelautakunnalla ei ole toimivaltaa.

Kun kysymykset jäävät vaille vastauksia, se turhauttaa kansaa. Jos kuntapoliitikot esiintyisivät julkisuudessa enemmän, auttaisiko se luomaan avoimemman toimintakulttuurin? Kansalaisten tulisi saada äänelleen oikeusturvaa ja mahdollisuus antaa palautetta muutoinkin kuin neljän vuoden välein uurnilla. Vankilahanke osoittaa, että tarvetta keskusteluun kansalaisten ja poliitikkojen välillä on.

Vuoden 2013 aikana mediasta saatoimme lukea, kuinka avovankilaa suunniteltiin siirrettäväksi Vaajakoskelle. Maakuntalehden Lyhyt-palsta täyttyi vankilaa vastustavista kommenteista. Saattoipa jollekin muodostua niiden perusteella kuva, että alueen asukkaat ottivat mediasodan avulla torjuntavoiton valtion hankkeesta. Aikeet vaihtuivat Tourulan avovankilaksi myöhemmin. Syynä ei suinkaan ollut vaajakoskelaisten kova taisto vaan valtion muuttuneet strategiset suunnitelmat ja sopeutustoimet.

Vankilan sijoittamista Vaajakoskelle harkittiin vielä vuoden 2013 aikana. Oikeusministeriö päätti kuitenkin vuoden lopulla, ettei kuluvan hallituskauden aikana enää lakkauteta vankiloita. Vuoden 2014 aikana Rikosseuraamusvirastossa päivitettiin vuosille 2015-2018 toimitilavisio, jonka tuli noudattaa vuoden 2014 kehyspäätöksen säästövelvoitteita. Sitten tulivat kevään 2015 eduskuntavaalit ja oikeusministerin salkku vaihtui rkp:lta perussuomalaisille. Uusi oikeusministeri Lindström päätti, että osana Rikosseuraamusviraston toimitilojenmäärän supistamista Laukaan vankilan ja Jyväskylän toimiston vuokrasopimukset irtisanottaisiin. Näin syntyi päätös Laukaan avovankilan ja Jyväskylän RiSe:n toimistojen yhdistämisestä. Enää puuttuivat vain uudet toimitilat. Koska uuden linjauksen mukaan vankiloita ryhdyttiin keskittämään kasvukeskuksiin, katseet kääntyivät Jyväskylään.

Kun valtio edellytti uusien toimitilojensa kilpailuttamista, Senaatti-kiinteistöt kilpailutti avovankilan tilahankkeen julkisena hankintana keväällä 2015. Tarjouksen jätti vain Jykes Kiinteistöt Oy, joka ei enää tarjonnut Vaajakosken Kanavahovia, vaan nyt kyseessä olevaa Ramoninkadun tonttia. Näin Vaajakosken vaihtoehto hautautui lopullisesti.

Kuten olemme vuodenvaihteen molemmin puolin saaneet nähdä, avovankilasta näyttää tulleen kuntapolitiikan ja kansalaiskeskustelun pingispallo. Jyväskylän keskustan asukkaat haluaisivat palauttaa vankilan vaajakoskelaisille tai vaikkapa Keuruun Haapamäelle. Suunniteltiinpa vankilaa minne tahansa, aina löytyy niitä, jotka eivät avovankilaa takapihalleen halua. Se on tietysti luonnollista ja hyvin ymmärrettävää. Kansalaisten voi olla kuitenkin vaikea ymmärtää tai hahmottaa kaavapäätökseen liittyviä toimivaltasuhteita. Halusipa kansa siirtää avovankilaa minne tahansa, kaupunkirakennelautakunnan toimivalta ei siihen riitä.

Kaavamuutosta on haettu Ramoninkadun tontille. Kaupunkirakennelautakunta ratkaisee vain sen kysymyksen, hyväksykö vai hylkääkö se asemakaavamuutoksen. Lautakunta ei voi kuitenkaan ottaa kantaa muihin kansalaisten toivomiin tontteihin, sillä sellaisia ei ole haettu.  Näin ollen muiden tonttivaihtoehtojen pohdinta tässä vaiheessa ei ole mielekästä. Etenemme asia kerrallaan.

Tourulan avovankilan kaavamuutos on ehtinyt jo ehdotusvaiheeseen. Se alkaa olla kaavaprosessin loppuvaiheessa. Kansalaiset saivat jättää muistutuksia kaavaan liittyen 2.1.2017 saakka. Muistutukset ovat tällä hetkellä virkamiesten valmisteltavana. Kaupunkirakennelautakunta saa ne käsiteltäväkseen helmikuun kokouksessaan. Jos lautakunta edelleen hyväksyy kaavamuutoksen, kuten se on luonnos – ja ehdotusvaiheissa jo tehnyt, kaavamuutos siirtyy kaupunginhallituksen käsiteltäväksi. Jos se saa hyväksynnän sielläkin, valtuusto käsittelee sen maaliskuun kokouksessaan.

Arvaukseni on, että ilman äänestystä emme selviä. Eikä tarvitsekaan. Asemakaavat ovat niitä harvoja asioita, joista Jyväskylässä päättää vielä valtuusto. Elinympäristöä koskevat asiat ovat niin tärkeitä, että mielelläni suon asiassa valtuustolle – ja kansanvallalle – viimeisen sanan.

 

Kirjoittaja on Kokoomuksen Naisten Liiton varapuheenjohtaja ja kaupunkirakennelautakunnan jäsen. www.marjopakka.fi

Lasten vuoro

Kirjoitus on julkaistu Palokka-lehdessä 21.12.2016

Neljä vuotta luottamustehtävissä on ollut kasvunpaikka. Erityisesti olen ollut huolissani lapsiperheiden selviytymisestä ja perhepalveluiden turvaamisesta. Lapset ja perheet ovat suurimpia kuntapalveluiden käyttäjäryhmiä, mutta lasten mielipiteet tai kokemukset välittyvät harvoin päättäjien tietoon. Lapset osaavat kyllä kertoa, kun heiltä kysytään ja usein tekevät sen erittäin mielellään. Tyttäreni oli pienenä jopa niin innokas kommentoija, että täytti ravintolassa palautelomakkeen jo ennen kuin tarjoilija ehti tilausta ottamaan!

Vanhat tavat ja ajatusmallit muuttuvat hitaasti. Valtuusto käsitteli lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa hiljattain. Suunnitelma kävi lausunnolla sivistys, - perusturva – ja kulttuuri – ja liikuntalautakunnassa. Kaupunkirakennelautakuntaamme se ei koskaan tullut. Menettely osoittaa sen, että perinteisesti kaava – ja ympäristöasioiden ei katsota koskettavan lapsia. Juuri tällaisia juurtuneita ajatusmalleja on muutettava. Kaupunkirakennelautakunta päättää mitä moninaisimmista asioista, jotka koskettavat lapsia; esteettömyys, piha- ja leikkialueiden rakentaminen, katu - ja liikenneturvallisuus, valaistus sekä päiväkotien ja koulujen kaavoitus.

Lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus tulla kuulluksi päätöksenteossa yleisten kuulemiskäytäntöjen kautta. Myös kansalaistyöpajat ja Nuorisovaltuuston edustajien toiminta lautakunnissa edistävät lapsinäkökulman toteutumista. Kunnallisessa päätöksenteossa tehdään kuitenkin lukuisia päätöksiä, joissa laki ei velvoita kuulemista. Tällaisia ovat mm. ei-lakisääteiset palvelut, kuten esimerkiksi leikkipuistojen ja uimarantojen palveluverkkoratkaisut. Näissä päätöksissä lapsen etu ja vaikutusten arviointi on jäänyt tutkimatta.

Jätin joulukuun valtuuston kokouksessa valtuustoaloitteen lapsivaikutusten arvioinnin käyttöön otosta Jyväskylässä. Lapsivaikutusten arviointi on prosessi, jossa arvioidaan päätösesityksen vaikutuksia lapsen oikeuksien toteutumiseen: mm. lasten hyvinvointiin, terveyteen, turvallisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja osallisuuteen. Päätösten vaikutuksia lapsiin ja lasten elämään myös seurataan ja arvioidaan.

Olen huolissani lasten perusoikeuksien toteutumisesta päätöksenteossa. Jyväskylässä lapsivaikutusten arviointi on vielä liian sattumanvaraista ja vakiintumatonta eri hallinnonaloilla. Arvioinnin osalta tehdään nyt se, mitä laki edellyttää. Jyväskylän tulisi vapaaehtoisesti ja määrätietoisesti kehittää päätöksentekoaan siten, että todellisuus vastaa kaupungin strategiassa kirjattua tavoitetta ja julkisuuteen luotua mielikuvaa.  Kaupunkistrategiaamme on kirjattu, että Jyväskylässä tehdään valintoja ja päätöksiä, joilla turvataan lasten ja nuorten mahdollisuudet terveeseen kasvuun ja hyvään oppimiseen.

Jos Jyväskylä haluaa brändätä itseään lapsi – ja perheystävällisenä kaupunkina, pelkkä lakisääteisten velvollisuuksien täyttäminen ei riitä. Se ei erota meitä millään tavalla muista kaupungeista. Tarvitaan määrätietoisempaa lapsi – ja perhevaikutusten arviointia. Uusin Kuntalehti (13/2016) kertoi, kuinka Lapinjärven kunta markkinoi itseään Suomen ensimmäisenä ihmislähtöisenä kuntana. Voisiko Jyväskylä olla aidosti ensimmäinen lapsilähtöinen kaupunki?

Valitettavasti myöhästyimme hieman, sillä Tampere ehti ensin. Siellä lapsivaikutusten arviointi on otettu käyttöön valtuuston päätöksellä. Lapsi – ja perhevaikutusten arvioinnin käyttöönotto on kirjattu myös nykyiseen hallitusohjelmaan ja se on käytössä jo evankelisluterilaisessa kirkossa.  Meidän on turha jäädä odottamaan lakia, joka määrää lapsivaikutusten arvioinnin pakolliseksi. Se tulee aikanaan, mutta tyylikästä olisi tehdä asioita uudella tavalla ja kehittää vapaaehtoisesti päätöksentekoamme niin, että vihdoin olisi lasten vuoro.

Kiitän lukijoitani kuluneesta vuodesta ja toivotan kaikkiin perheisiin oikein lämmintä ja rauhaisaa joulunaikaa. Olkoon onni myötä meille kaikille myös tulevana vuonna 2017!

 

Kirjoittaja on Kokoomuksen Naisten Liiton varapuheenjohtaja, Kokoomuksen valtuustoryhmän ja kaupunkirakennelautakunnan jäsen.