Miksi Vaajakoski jäi ilman avovankilaa?

Laukaan avovankilan elinkaari on tullut tiensä päähän.
Valtio haluaa keskittää vankilat kasvukeskuksiin. Siksi
avovankilalle etsitään uutta paikkaa Jyväskylästä.

Tourulan avovankilahankkeen kaltaista NIMBY-ilmiötä (”ei minun takapihalleni”) ei ole valtuustokauden aikana nähty. Aiheeseen liittyvät kaupunkipelot ja niiden käsittely mediassa synnyttävät uutta pelkoa. Vankilakeskusteluun on liittynyt myös paljon sellaisia näkökulmia, joihin kansalaiset toivoisivat ratkaisuja, mutta joihin esimerkiksi kaupunkirakennelautakunnalla ei ole toimivaltaa.

Kun kysymykset jäävät vaille vastauksia, se turhauttaa kansaa. Jos kuntapoliitikot esiintyisivät julkisuudessa enemmän, auttaisiko se luomaan avoimemman toimintakulttuurin? Kansalaisten tulisi saada äänelleen oikeusturvaa ja mahdollisuus antaa palautetta muutoinkin kuin neljän vuoden välein uurnilla. Vankilahanke osoittaa, että tarvetta keskusteluun kansalaisten ja poliitikkojen välillä on.

Vuoden 2013 aikana mediasta saatoimme lukea, kuinka avovankilaa suunniteltiin siirrettäväksi Vaajakoskelle. Maakuntalehden Lyhyt-palsta täyttyi vankilaa vastustavista kommenteista. Saattoipa jollekin muodostua niiden perusteella kuva, että alueen asukkaat ottivat mediasodan avulla torjuntavoiton valtion hankkeesta. Aikeet vaihtuivat Tourulan avovankilaksi myöhemmin. Syynä ei suinkaan ollut vaajakoskelaisten kova taisto vaan valtion muuttuneet strategiset suunnitelmat ja sopeutustoimet.

Vankilan sijoittamista Vaajakoskelle harkittiin vielä vuoden 2013 aikana. Oikeusministeriö päätti kuitenkin vuoden lopulla, ettei kuluvan hallituskauden aikana enää lakkauteta vankiloita. Vuoden 2014 aikana Rikosseuraamusvirastossa päivitettiin vuosille 2015-2018 toimitilavisio, jonka tuli noudattaa vuoden 2014 kehyspäätöksen säästövelvoitteita. Sitten tulivat kevään 2015 eduskuntavaalit ja oikeusministerin salkku vaihtui rkp:lta perussuomalaisille. Uusi oikeusministeri Lindström päätti, että osana Rikosseuraamusviraston toimitilojenmäärän supistamista Laukaan vankilan ja Jyväskylän toimiston vuokrasopimukset irtisanottaisiin. Näin syntyi päätös Laukaan avovankilan ja Jyväskylän RiSe:n toimistojen yhdistämisestä. Enää puuttuivat vain uudet toimitilat. Koska uuden linjauksen mukaan vankiloita ryhdyttiin keskittämään kasvukeskuksiin, katseet kääntyivät Jyväskylään.

Kun valtio edellytti uusien toimitilojensa kilpailuttamista, Senaatti-kiinteistöt kilpailutti avovankilan tilahankkeen julkisena hankintana keväällä 2015. Tarjouksen jätti vain Jykes Kiinteistöt Oy, joka ei enää tarjonnut Vaajakosken Kanavahovia, vaan nyt kyseessä olevaa Ramoninkadun tonttia. Näin Vaajakosken vaihtoehto hautautui lopullisesti.

Kuten olemme vuodenvaihteen molemmin puolin saaneet nähdä, avovankilasta näyttää tulleen kuntapolitiikan ja kansalaiskeskustelun pingispallo. Jyväskylän keskustan asukkaat haluaisivat palauttaa vankilan vaajakoskelaisille tai vaikkapa Keuruun Haapamäelle. Suunniteltiinpa vankilaa minne tahansa, aina löytyy niitä, jotka eivät avovankilaa takapihalleen halua. Se on tietysti luonnollista ja hyvin ymmärrettävää. Kansalaisten voi olla kuitenkin vaikea ymmärtää tai hahmottaa kaavapäätökseen liittyviä toimivaltasuhteita. Halusipa kansa siirtää avovankilaa minne tahansa, kaupunkirakennelautakunnan toimivalta ei siihen riitä.

Kaavamuutosta on haettu Ramoninkadun tontille. Kaupunkirakennelautakunta ratkaisee vain sen kysymyksen, hyväksykö vai hylkääkö se asemakaavamuutoksen. Lautakunta ei voi kuitenkaan ottaa kantaa muihin kansalaisten toivomiin tontteihin, sillä sellaisia ei ole haettu.  Näin ollen muiden tonttivaihtoehtojen pohdinta tässä vaiheessa ei ole mielekästä. Etenemme asia kerrallaan.

Tourulan avovankilan kaavamuutos on ehtinyt jo ehdotusvaiheeseen. Se alkaa olla kaavaprosessin loppuvaiheessa. Kansalaiset saivat jättää muistutuksia kaavaan liittyen 2.1.2017 saakka. Muistutukset ovat tällä hetkellä virkamiesten valmisteltavana. Kaupunkirakennelautakunta saa ne käsiteltäväkseen helmikuun kokouksessaan. Jos lautakunta edelleen hyväksyy kaavamuutoksen, kuten se on luonnos – ja ehdotusvaiheissa jo tehnyt, kaavamuutos siirtyy kaupunginhallituksen käsiteltäväksi. Jos se saa hyväksynnän sielläkin, valtuusto käsittelee sen maaliskuun kokouksessaan.

Arvaukseni on, että ilman äänestystä emme selviä. Eikä tarvitsekaan. Asemakaavat ovat niitä harvoja asioita, joista Jyväskylässä päättää vielä valtuusto. Elinympäristöä koskevat asiat ovat niin tärkeitä, että mielelläni suon asiassa valtuustolle – ja kansanvallalle – viimeisen sanan.

 

Kirjoittaja on Kokoomuksen Naisten Liiton varapuheenjohtaja ja kaupunkirakennelautakunnan jäsen. www.marjopakka.fi