Miksi Vaajakoski jäi ilman avovankilaa?

Laukaan avovankilan elinkaari on tullut tiensä päähän.
Valtio haluaa keskittää vankilat kasvukeskuksiin. Siksi
avovankilalle etsitään uutta paikkaa Jyväskylästä.

Tourulan avovankilahankkeen kaltaista NIMBY-ilmiötä (”ei minun takapihalleni”) ei ole valtuustokauden aikana nähty. Aiheeseen liittyvät kaupunkipelot ja niiden käsittely mediassa synnyttävät uutta pelkoa. Vankilakeskusteluun on liittynyt myös paljon sellaisia näkökulmia, joihin kansalaiset toivoisivat ratkaisuja, mutta joihin esimerkiksi kaupunkirakennelautakunnalla ei ole toimivaltaa.

Kun kysymykset jäävät vaille vastauksia, se turhauttaa kansaa. Jos kuntapoliitikot esiintyisivät julkisuudessa enemmän, auttaisiko se luomaan avoimemman toimintakulttuurin? Kansalaisten tulisi saada äänelleen oikeusturvaa ja mahdollisuus antaa palautetta muutoinkin kuin neljän vuoden välein uurnilla. Vankilahanke osoittaa, että tarvetta keskusteluun kansalaisten ja poliitikkojen välillä on.

Vuoden 2013 aikana mediasta saatoimme lukea, kuinka avovankilaa suunniteltiin siirrettäväksi Vaajakoskelle. Maakuntalehden Lyhyt-palsta täyttyi vankilaa vastustavista kommenteista. Saattoipa jollekin muodostua niiden perusteella kuva, että alueen asukkaat ottivat mediasodan avulla torjuntavoiton valtion hankkeesta. Aikeet vaihtuivat Tourulan avovankilaksi myöhemmin. Syynä ei suinkaan ollut vaajakoskelaisten kova taisto vaan valtion muuttuneet strategiset suunnitelmat ja sopeutustoimet.

Vankilan sijoittamista Vaajakoskelle harkittiin vielä vuoden 2013 aikana. Oikeusministeriö päätti kuitenkin vuoden lopulla, ettei kuluvan hallituskauden aikana enää lakkauteta vankiloita. Vuoden 2014 aikana Rikosseuraamusvirastossa päivitettiin vuosille 2015-2018 toimitilavisio, jonka tuli noudattaa vuoden 2014 kehyspäätöksen säästövelvoitteita. Sitten tulivat kevään 2015 eduskuntavaalit ja oikeusministerin salkku vaihtui rkp:lta perussuomalaisille. Uusi oikeusministeri Lindström päätti, että osana Rikosseuraamusviraston toimitilojenmäärän supistamista Laukaan vankilan ja Jyväskylän toimiston vuokrasopimukset irtisanottaisiin. Näin syntyi päätös Laukaan avovankilan ja Jyväskylän RiSe:n toimistojen yhdistämisestä. Enää puuttuivat vain uudet toimitilat. Koska uuden linjauksen mukaan vankiloita ryhdyttiin keskittämään kasvukeskuksiin, katseet kääntyivät Jyväskylään.

Kun valtio edellytti uusien toimitilojensa kilpailuttamista, Senaatti-kiinteistöt kilpailutti avovankilan tilahankkeen julkisena hankintana keväällä 2015. Tarjouksen jätti vain Jykes Kiinteistöt Oy, joka ei enää tarjonnut Vaajakosken Kanavahovia, vaan nyt kyseessä olevaa Ramoninkadun tonttia. Näin Vaajakosken vaihtoehto hautautui lopullisesti.

Kuten olemme vuodenvaihteen molemmin puolin saaneet nähdä, avovankilasta näyttää tulleen kuntapolitiikan ja kansalaiskeskustelun pingispallo. Jyväskylän keskustan asukkaat haluaisivat palauttaa vankilan vaajakoskelaisille tai vaikkapa Keuruun Haapamäelle. Suunniteltiinpa vankilaa minne tahansa, aina löytyy niitä, jotka eivät avovankilaa takapihalleen halua. Se on tietysti luonnollista ja hyvin ymmärrettävää. Kansalaisten voi olla kuitenkin vaikea ymmärtää tai hahmottaa kaavapäätökseen liittyviä toimivaltasuhteita. Halusipa kansa siirtää avovankilaa minne tahansa, kaupunkirakennelautakunnan toimivalta ei siihen riitä.

Kaavamuutosta on haettu Ramoninkadun tontille. Kaupunkirakennelautakunta ratkaisee vain sen kysymyksen, hyväksykö vai hylkääkö se asemakaavamuutoksen. Lautakunta ei voi kuitenkaan ottaa kantaa muihin kansalaisten toivomiin tontteihin, sillä sellaisia ei ole haettu.  Näin ollen muiden tonttivaihtoehtojen pohdinta tässä vaiheessa ei ole mielekästä. Etenemme asia kerrallaan.

Tourulan avovankilan kaavamuutos on ehtinyt jo ehdotusvaiheeseen. Se alkaa olla kaavaprosessin loppuvaiheessa. Kansalaiset saivat jättää muistutuksia kaavaan liittyen 2.1.2017 saakka. Muistutukset ovat tällä hetkellä virkamiesten valmisteltavana. Kaupunkirakennelautakunta saa ne käsiteltäväkseen helmikuun kokouksessaan. Jos lautakunta edelleen hyväksyy kaavamuutoksen, kuten se on luonnos – ja ehdotusvaiheissa jo tehnyt, kaavamuutos siirtyy kaupunginhallituksen käsiteltäväksi. Jos se saa hyväksynnän sielläkin, valtuusto käsittelee sen maaliskuun kokouksessaan.

Arvaukseni on, että ilman äänestystä emme selviä. Eikä tarvitsekaan. Asemakaavat ovat niitä harvoja asioita, joista Jyväskylässä päättää vielä valtuusto. Elinympäristöä koskevat asiat ovat niin tärkeitä, että mielelläni suon asiassa valtuustolle – ja kansanvallalle – viimeisen sanan.

 

Kirjoittaja on Kokoomuksen Naisten Liiton varapuheenjohtaja ja kaupunkirakennelautakunnan jäsen. www.marjopakka.fi

Lasten vuoro

Kirjoitus on julkaistu Palokka-lehdessä 21.12.2016

Neljä vuotta luottamustehtävissä on ollut kasvunpaikka. Erityisesti olen ollut huolissani lapsiperheiden selviytymisestä ja perhepalveluiden turvaamisesta. Lapset ja perheet ovat suurimpia kuntapalveluiden käyttäjäryhmiä, mutta lasten mielipiteet tai kokemukset välittyvät harvoin päättäjien tietoon. Lapset osaavat kyllä kertoa, kun heiltä kysytään ja usein tekevät sen erittäin mielellään. Tyttäreni oli pienenä jopa niin innokas kommentoija, että täytti ravintolassa palautelomakkeen jo ennen kuin tarjoilija ehti tilausta ottamaan!

Vanhat tavat ja ajatusmallit muuttuvat hitaasti. Valtuusto käsitteli lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa hiljattain. Suunnitelma kävi lausunnolla sivistys, - perusturva – ja kulttuuri – ja liikuntalautakunnassa. Kaupunkirakennelautakuntaamme se ei koskaan tullut. Menettely osoittaa sen, että perinteisesti kaava – ja ympäristöasioiden ei katsota koskettavan lapsia. Juuri tällaisia juurtuneita ajatusmalleja on muutettava. Kaupunkirakennelautakunta päättää mitä moninaisimmista asioista, jotka koskettavat lapsia; esteettömyys, piha- ja leikkialueiden rakentaminen, katu - ja liikenneturvallisuus, valaistus sekä päiväkotien ja koulujen kaavoitus.

Lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus tulla kuulluksi päätöksenteossa yleisten kuulemiskäytäntöjen kautta. Myös kansalaistyöpajat ja Nuorisovaltuuston edustajien toiminta lautakunnissa edistävät lapsinäkökulman toteutumista. Kunnallisessa päätöksenteossa tehdään kuitenkin lukuisia päätöksiä, joissa laki ei velvoita kuulemista. Tällaisia ovat mm. ei-lakisääteiset palvelut, kuten esimerkiksi leikkipuistojen ja uimarantojen palveluverkkoratkaisut. Näissä päätöksissä lapsen etu ja vaikutusten arviointi on jäänyt tutkimatta.

Jätin joulukuun valtuuston kokouksessa valtuustoaloitteen lapsivaikutusten arvioinnin käyttöön otosta Jyväskylässä. Lapsivaikutusten arviointi on prosessi, jossa arvioidaan päätösesityksen vaikutuksia lapsen oikeuksien toteutumiseen: mm. lasten hyvinvointiin, terveyteen, turvallisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja osallisuuteen. Päätösten vaikutuksia lapsiin ja lasten elämään myös seurataan ja arvioidaan.

Olen huolissani lasten perusoikeuksien toteutumisesta päätöksenteossa. Jyväskylässä lapsivaikutusten arviointi on vielä liian sattumanvaraista ja vakiintumatonta eri hallinnonaloilla. Arvioinnin osalta tehdään nyt se, mitä laki edellyttää. Jyväskylän tulisi vapaaehtoisesti ja määrätietoisesti kehittää päätöksentekoaan siten, että todellisuus vastaa kaupungin strategiassa kirjattua tavoitetta ja julkisuuteen luotua mielikuvaa.  Kaupunkistrategiaamme on kirjattu, että Jyväskylässä tehdään valintoja ja päätöksiä, joilla turvataan lasten ja nuorten mahdollisuudet terveeseen kasvuun ja hyvään oppimiseen.

Jos Jyväskylä haluaa brändätä itseään lapsi – ja perheystävällisenä kaupunkina, pelkkä lakisääteisten velvollisuuksien täyttäminen ei riitä. Se ei erota meitä millään tavalla muista kaupungeista. Tarvitaan määrätietoisempaa lapsi – ja perhevaikutusten arviointia. Uusin Kuntalehti (13/2016) kertoi, kuinka Lapinjärven kunta markkinoi itseään Suomen ensimmäisenä ihmislähtöisenä kuntana. Voisiko Jyväskylä olla aidosti ensimmäinen lapsilähtöinen kaupunki?

Valitettavasti myöhästyimme hieman, sillä Tampere ehti ensin. Siellä lapsivaikutusten arviointi on otettu käyttöön valtuuston päätöksellä. Lapsi – ja perhevaikutusten arvioinnin käyttöönotto on kirjattu myös nykyiseen hallitusohjelmaan ja se on käytössä jo evankelisluterilaisessa kirkossa.  Meidän on turha jäädä odottamaan lakia, joka määrää lapsivaikutusten arvioinnin pakolliseksi. Se tulee aikanaan, mutta tyylikästä olisi tehdä asioita uudella tavalla ja kehittää vapaaehtoisesti päätöksentekoamme niin, että vihdoin olisi lasten vuoro.

Kiitän lukijoitani kuluneesta vuodesta ja toivotan kaikkiin perheisiin oikein lämmintä ja rauhaisaa joulunaikaa. Olkoon onni myötä meille kaikille myös tulevana vuonna 2017!

 

Kirjoittaja on Kokoomuksen Naisten Liiton varapuheenjohtaja, Kokoomuksen valtuustoryhmän ja kaupunkirakennelautakunnan jäsen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miten onkaan käynyt Vaajakosken?

Palokan senioritalo kohoaa aivan vanhan keskustan ydinkorttelin viereen. Kortteli sisältää niin omistusasuntoja kuin vuokra-asuntojakin. Talojen yhteyteen sijoittuu myös hoivapalveluja. Kaupungin kaavoitusohjelmassa 2016-2018 on suunniteltu senioriasumista myös Vaajakoskelle. Kuva: Marjo Pakka.

Vuosi 2016 on lopuillaan. Lajinsa viimeisen maalaiskunnan sulautumisesta keskuskaupunkiin tulee kuluneeksi seitsemän vuotta. Kuntaliitoksessa Jyväskylä sai valtavat maa-alueet, mikä on mahdollistanut kaupungin nopean väestömäärän kasvun. Jotta vetovoimaan on kyetty vastaamaan, on se vaatinut resursseja ja ripeää kaavoitusta. Jyväskylä kasvaa etelään, pohjoiseen ja itään. Vanhan maalaiskunnan keskustaajamista eniten on voittanut Palokka. Tikkakosken väestöennuste on hiipuva. Mutta miten onkaan käynyt Vaajakosken? 

Kaupunkirakenteellisesti Vaajakosken sijainti on ihanteellinen. Idästä päin saavuttaessa se on ensimmäinen merkki Jyväskylään saapumisesta. Jääkausi on kuitenkin jättänyt Vaajakoskelle omat haasteensa. Taajama on jouduttu toteuttamaan harjujen kainaloon ja mäkinen maasto on hankaloittanut tiestön ja yhteyksien rakentamista kylien välillä. Oman rasitteensa on tuonut myös maankäytön historia. SOK omisti laajat maa-alueet ja piti niitä hallussaan. Monopoliasemastaan se kykeni säätelemään maankäyttöä. Nihkeä myyntipolitiikka johti lopulta Vaajakosken keskustan hitaaseen kehittymiseen, sillä aina 1980-luvulle saakka maalaiskunta kaavoitti vain niitä maa-alueita, jotka se itse omisti. Asuinalueiden kaavoitus perustui 1960-luvulta lähtien pääasiassa vanhan Vaajakoskentien varteen, kunnes 1970-luvulla moottoritie jakoi Jyskän kahtia ja pirstoi Vaajakosken aluetta entisestään.

Haasteet eivät ole helpottaneet 2010-luvullakaan. Vaajakosken kehittämisen keskeinen kysymys on sen keskustan sijainti. Ns. ”vanhan keskustan” korttelirakenne on epäselvä. Perinteisen torin puuttuminen lisää vaikutelmaa, että ydinkeskustan sijaintia on ollut vaikea mieltää. Kun vanha S-Market purettiin ja se siirtyi alas, lähemmäksi radan vartta, kauppakeskustan rakenne hajosi lopullisesti. Tilanne lienee toivottavasti vain väliaikainen, sillä kaupungin kaavoituskatsaus 2016-2018 osoittaa, että Vaajakosken kaupunkirakenteen eheyttämiseksi on lukuisia suunnitelmia vireillä.

Keskeisimpiä hankkeita vanhan ydinkeskustan kehittämiseksi ovat Savonmäentie 1 ja 3 kaavat. Tavoitteena on kehittää kiinteistöjä ja asumista arkkitehtuurikilpailun voittaneen työn mukaisesti. Ydinkeskustaan odotetaan myös uutta K-Marketia. Kaavan yhteyteen on suunniteltu senioriasumista. Harjutien ympäristöön kaavaillaan asuin – ja palvelurakentamista.

Vaajakosken keskustan kehittyminen pitkällä tähtäimellä linkittyy Valtatie 4:n suunnitelmiin. Tie rakennetaan Kanavuoren ja Haapalahden välille ja se kulkee Varassaaren kautta. Nykyinen valtatie ohjautuu vanhan ydinkeskustan tuntumaan ja liikenne pakkautuu Vaajakosken liikenneympyrään aiheuttaen ruuhka-aikoina vaikean pullonkaulan. Toteutuessaan suunnitelma muodostaa yhtenäisen valtatien ja jättää tilaa Vaajakosken sisäisen liikenteen kehittämiselle, asuntokaavoitukselle ja liike-elämän mahdollisuuksille. Tulevaisuudessa näemme kaupunkirakenteellisesti yhtenäisemmän Vaajakosken, jossa julkiset palvelut ja elinkeinoelämä tukevat toisiaan.

Haasteistaan huolimatta Vaajakoski on pärjännyt kaavoituskisassa hyvin. Itä on yksi Jyväskylän pääkasvuilmansuunnista, mikä näkyy runsaana omakotikaavoituksena. Vaajakoski houkuttelee perheitä. Palvelutarpeen lisääntyessä myös keskeneräisten kaavoitushankkeiden aloittaminen ja loppuun saattaminen olisi hoidettava kuntoon. Lähestyvissä kuntavaaleissa sopiikin odottaa, että vaajakoskelaiset ehdokkaat tuntevat alueensa kaavoitustilanteen. Investointi – ja kaavoitusohjelmassa on paljon puolustettavaa.

Marjo Pakka

Kirjoittaja on Kokoomuksen Naisten Liiton varapuheenjohtaja, Kokoomuksen valtuustoryhmän ja kaupunkirakennelautakunnan jäsen. marjo.pakka@jkl.fi

Valtuustoaloite: Maauimala Jyväskylään

          Olen jättänyt valtuustokokouksessa 3.10.2016 alla olevan valtuustoaloitteen.

Kuva Helsingin Kumpulan maauimalasta.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

MAAUIMALA JYVÄSKYLÄÄN

Suomessa on maauimaloita mm. Lahdessa, Porissa, Turussa, Hyvinkäällä ja Helsingissä. Jyväskylä tunnetaan liikunta – ja kilpaurheilukaupunkina. Liikuntapaikkojen kirjo on monipuolinen ja urheiluseuratoiminta erittäin aktiivista. Kaupungistamme kuitenkin puuttuu maauimala.  

Maauimala lisäisi uimaharrastuksen suosiota ja palvelisi myös koululaisryhmien uimaopetusta. Maauimalat ovat erittäin suosittuja liikuntapaikkakohteita kesäisin ja osassa maauimaloista on myös talvisin avantouintimahdollisuus. Jyväskylässä sijaitseva maauimala houkuttelisi kävijöitä maakunnasta ja sen rajojen ulkopuoleltakin. Näin ollen se olisi merkittävä vetovoimatekijä ja lähimatkailukohde. Todettakoon myös, että Jyväskylän uimarannoilta puuttuu korkea ulkohyppytorni, joka olisi hyvä toteuttaa maauimalan yhteyteen.  

Kaavoituksella halutaan edistää viihtyisiä ja terveyttä tukevia ulkotiloja. Jyväskylässä hyviä esimerkkejä uudenlaisesta kaupunkisuunnittelusta ovat ns. Kehä Vihreä - projekti ja lähiliikuntapaikkaohjelma. Maauimalan tulisi sijaita helposti saavutettavissa, toimivien liikenneyhteyksien varrella. Mahdollinen sijaintipaikka maauimalalle voisi olla ns. Kasinonmäen alue, jonka läheisyydessä sijaitsee myös suosittu Viitaniemen uimaranta. Kyseeseen voisi tulla myös Palokassa sijaitseva vapaa, kaupungin omistuksessa oleva julkisten toimintojen tontti, joka sijaitsee Terran vieressä. Kolmas mahdollinen sijaintipaikka voisi olla Mattilanniemessä yliopistorakennusten ja Jyväsjärven välissä. Alue on nykyisin puistona ja viherkentillä harrastetaan erilaisia liikuntalajeja kesäisin. Viimeisin vaihtoehto lienee kannatettavin, sillä Jyväsjärven ympäristö on jo nyt suosittua liikunta - ja ulkoilualuetta. Alue sijaitsee erinomaisten liikenneyhteyksien varrella ja on helposti tavoitettavissa myös julkisella liikenteellä.  

Maauimala olisi iso investointi Jyväskylän kaupungille, mutta se maksaisi itsensä takaisin. Maauimalan suunnittelussa olisi hyvä etsiä myös erilaisia yhteistyömalleja elinkeinoelämän kanssa. Esimerkiksi yleinen sauna, jonka rakentaminen Jyväskylään on ollut runsaasti esillä mm. mediassa, voisi sijaita maauimalan yhteydessä.  

Esitän, että Jyväskylän kaupunki selvittää mahdollisuuden rakentaa maauimala joko tässä aloitteessa esitetyille tonteille tai muualle kaupungin alueelle. Selvityksessä tulisi tutkia myös eri yhteistyömahdollisuudet elinkeinoelämän ja urheiluseurojen kanssa.

 

Marjo Pakka

Kokoomuksen valtuustoryhmä

Katujen korjausvelka käy kukkarolle

Muutin Jyväskylään opiskelemaan vuonna 1999. Silmiini pisti useassa kaupungin kolkassa auki rehottaneet risteykset ja katujen pientareet. Autojonot matelivat ja liikenne ohjautui kiertoteitä pitkin eteenpäin.

Lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin tilanne ei ole juurikaan erilainen. Vuoden 2009 kuntaliitoksessa kaupunki sai rasitteekseen maalaiskunnan kehnon katuverkoston. Korjausinvestoinneissa olemme etusijalle asettaneet päiväkodit, koulut ja vanhainkodit. Tämä on ollut selkeä ja oikea arvovalinta. Nyt olemme kuitenkin katuverkoston kunnon ja sen korjausvelan suhteen tulleet hälyttävään pisteeseen. Korjattavaa alkaa olla enemmän kuin vuosittaisilla määrärahoilla kykenemme kuromaan sitä umpeen.

Kaduilla on optimikuntotaso. Se on sovittu taso, jolle kuntotila voi laskea ilman, että syntyy korjausvelkaa. Kun kadun kunto putoaa alle optimitason, korjausvelka alkaa kertyä. Tehokkain keino ehkäistä korjausvelan kertymistä on kadun pinnassa ilmenevien päällystevaurioiden varhainen korjaaminen. Se on myös edullisinta. Mitä syvemmälle rakenteiden korjauksissa joudutaan menemään, sen kalliimmaksi remontit tulevat. Oikeanlainen ja oikea-aikainen kunnossapito hidastaa väylien vakavampaa vaurioitumista ja kulumista.

Jyväskylän katuverkostosta 8% on joko erittäin huonossa tai huonossa kunnossa (Kuntaliiton kuntoluokitus). Korjausvelan suuruus on tällä hetkellä 11,6 m€. Tuolla summalla saavutettaisiin usealla kadulla optimitaso, mikä tarkoittaisi kuitenkin vain korjausvelan kasvun pysäyttämistä. Jos haluaisimme kaupungin kadut 100%:een kuntoon, maksaisi se 44,4 m€.

 

Tämän hetkisillä määrärahoilla korjausvelka kasvaa vuosittain 3,9 m€. Kun rahoitus laahaa vuodesta toiseen, kasvaa vuosittainen korjausvelka 6,1 m€:oon vuoteen 2020 mennessä. Lautakunnassa luottamushenkilöt esittävät erilaisten, eri palvelualueiden pienempien investointien lykkäämistä, jotta niihin varattu raha voitaisiin siirtää katujen saneeraukseen. Ajatus on arkijärjellä ajatellen kannatettava, mutta laajemmassa kuvassa varsin hyödytön. Esimerkiksi 500 000 eurolla saadaan remontoitua huonokuntoista katua muutaman sadan metrin verran. Valtuutettujen tulisi kohdistaa energiansa nyt siihen, miten ja millaisella aikataululla katuverkoston rapistuminen saadaan hallintaan.

 

Rikkinäiset kadut käyvät kuluttajan hermolle. Kun väyläverkko menee riittävän huonoon kuntoon, alkaa kadun rakenteiden liikkuminen rikkoa vesijohtoja, viemäreitä ja kaapeleita. Onnettomuuksien lisääntyessä kaupungin vahingonkorvausten määrä kasvaa. Kun heikkokuntoisia katuosuuksia halutaan kiertää, ihmiset siirtyvät käyttämään tonttikatuja, joiden rakenteet ja pinnoitteet eivät kestä suuria liikennevirtoja. Pienestä alkanut katuvaurio kasvaa kankkulan kaivoksi, joka käy kaupungin ja kansalaisen kukkarolle.

 

Marjo Pakka

 

Kirjoittaja on kaupunkirakennelautakunnan jäsen ja Kokoomuksen Naisten Liiton varapuheenjohtaja. marjo.pakka@jkl.fi.

Aallon henkeä Hämeenkadun kaavaan

Seminaarinmäen alueella sijaitseva Hämeenkadun kaava on loppusuoralla. Kaavan edetessä talojen massoja on kevennetty, muttei riittävästi. Edelleen Vapaudenkadusta kasvaa korkeita, tiheään suunniteltuja taloja. Niiden muotokieli ja sijoittelu eivät sovi alueen historialliseen luonteeseen. Myös liikennesuunnitelmien toimivuus on epävarmaa.

Hämeenkadun alueen oli tarkoitus toimia Jyväskylän eteläisenä maamerkkinä. Painopiste siirtyi kuitenkin Ruusupuistoon viereiselle tontille. Näyttävyyttä ei tarvitse hakea enää massoilla vaan harkitulla kokonaisuudella, joka kunnioittaa Alvar Aallon ja Wivi Lönnin perintöä.

Ensimmäiset luonnokset alueesta hahmoteltiin vuonna 2009. Arkkitehtitoimisto AT luonnosteli kaavan, jossa Vapaudenkadun varteen sijoitettaisiin 2-kerroksisia pientaloja, joiden harjakatot mahdollistaisivat ullakkoasumisen. Muotokieleltään talot olivat päivitettyjä versioita Alvar Aallon Casa Laurenista, joka sijaitsee Vapaudenkadun ja Minna Canthinkadun risteyksessä. Vuoden 2010 luonnoskilpailussa korostettiin mieluummin tehokkuutta. Kevyt, puuarkkitehtuurin mahdollistava luonnos hautautui arkistoihin eikä se sellaisenaan koskaan noussut vaihtoehdoksi. Voisiko luonnoksesta vielä pelastaa jotain kaavaan? Puuverhoillut, aaltomaiset perheasunnot tervehtisivät kadun vastapäätä kohoavaa perinteistä Wivi Lönnin arkkitehtuuria.

Vuonna 2012 kaupunkirakennelautakunta jäi puurakentamisessa tavoitteestaan. Nyt olisi mahdollisuus tasapainottaa tilanne. Mitä matalammaksi puuverhoillut talot voitaisiin rakentaa, sitä kohtuullisemmat olisivat kustannukset ja asuntojen jälleenmyyntihinta. Jos Hämeenkadulle tahdotaan rakentaa massoja, tulisi niiden sijaita Hannikaisenkadun puolella. Tällöin ne myös suojaisivat Seminaarimäen aluetta liikennemelulta.
Alueelle on määrä muuttaa 400 uutta asukasta. Liikennesuunnitelma on valmis, mutta rahat sen toteuttamiseen hamassa tulevaisuudessa. Mattilanniemen alue on jo nyt ruuhkainen. Jotta Seminaarinmäki ei ruuhkautuisi enemmän, julkisen liikenteen sujuvuudesta on huolehdittava. Hyvät bussiyhteydet eri puolille kaupunkia vähentäisivät mahdollisesti myös tarvittavien autopaikkojen määrää ja rakennuskustannuksia.

Jyväskylässä on säilynyt vähän vanhoja, arkkitehtoonisesti arvokkaita asuinalueita. Kasvava Jyväskylä tarvitsee uusia, tehokkaasti rakennettuja alueita. Hämeenkadun alue ei kuitenkaan ole soveltuva sellaiselle. Tehokkaampaa suunnittelua voidaan kohdistaa esimerkiksi Kankaan alueelle ilman, että sillä vaarannettaisiin kulttuuriperintöämme.

Marjo Pakka
varavaltuutettu, kaupunkirakenneltk:n jäsen (kok.)
Jyväskylä
Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 7.9.2013.